Tämä blogipostaus on osa Aamu Partnersin artikkelisarjaa PK-yrityksen arvonkasvattamisesta. Lue lisää blogistamme tai lataa suoraan kattava infopaketti: käsikirja PK-yrityksen arvon kasvattamiseen. Aamu Partners on ainutlaatuinen palveluntarjoaja, joka on keskittynyt suomalaisten PK-yritysten omistaja-arvon kasvattamiseen Clarity-kumppanuuden avulla.

 

Yrityksen arvoa voi lähteä määrittämään monesta eri näkökulmasta, ja usein yrityksen lopullinen arvo on määritelty yhdistelemällä eri valuaatiomenetelmiä. Tässä blogipostauksessa käsittelemme yrityksen arvonmääritysmenetelmiä kolmesta eri näkökulmasta ja lopuksi kerromme siitä, miten näitä menetelmiä on mahdollista yhdistellä.  

1. Katteiden ja kassavirtojen taloudellinen arvo
2. Verrokkiarvostus
3. Omaisuuserien arvonmääritys
4. Kiinteät
5. Aineettomat

On hyvä huomata, että harvoin vain yksi näkökulmista riittää yrityksen arvonmääritykseen. Usein lopullinen valuaatio on yhdistelmä yllämainittuja tapoja arvioida yrityksen arvoa. 

1. Katteiden ja kassavirtojen taloudellinen arvo

Kassavirtojen todellinen taloudellinen arvo on usein merkittävässä osassa yrityksen arvonmääritystä. Yleisimmät menetelmät arvioida rahavirtojen taloudellista arvoa ovat: DCF, EVA & NOPLAT. Kassavirtojen taloudellisen arvon merkitys omistajille on hyvin selkeä: kuinka paljon konkreettista rahaa yritysostosta tai -sijoituksesta seuraa. Näin voidaan esimerkiksi arvioida, että kuinka monessa vuodessa (diskontantut) kassavirrat maksavat sijoituksen takaisin. 

 

DCF (Discounted Cash Flow): DCF on menetelmä, joka perustuu yrityksen tulevien kassavirtojen nykyarvoon. Tämä menetelmä pyrkii arvioimaan, kuinka paljon yritys on nykyhetkellä arvokas tulevien kassavirtojen perusteella. Kassavirrat diskontataan takaisin nykyarvoon käyttäen sopivaa diskonttauskorkoa, joka ottaa huomioon riskin. Yleinen laskukaava: DCF = (CF1 / (1 + r)^1) + (CF2 / (1 + r)^2) + … + (CFn / (1 + r)^n)

 

EVA (Economic Value Added): EVA on taloudellinen mittari, joka mittaa yrityksen todellista taloudellista suorituskykyä. Se laskee yrityksen nettotuloksen vähennettynä pääomakustannuksilla. EVA kuvaa, kuinka paljon yritys on luonut tai menettänyt taloudellista arvoa sen jälkeen, kun pääomakustannukset on otettu huomioon. Yleinen laskukaava: EVA = tilikauden tulos – (oman pääoman tuottovaatimus * oma pääoma)

 

NOPLAT (Net Operating Profit Less Adjusted Taxes): NOPLAT on käsite, joka tarkoittaa nettoliiketulosta verojen jälkeen ja oikaistuna. Se mittaa yrityksen operatiivista kannattavuutta ennen veroja ja ottaa huomioon myös mahdolliset verotukselliset muutokset. NOPLAT = Operating Income * (1 – Tax Rate) + (Net Non-Operating Income * (1 – Tax Rate))

 

On hyvä huomata, että on tapauskohtaista, mikä arvonmääritystavoista on sopiva juuri sinun yrityksellesi. Joillakin toimialoilla tietyt laskukaavat ovat vakiintuneita määrittämään yrityksen valuaation, ja esimerkiksi yritykset, joilla on vähän pääomaa taseessa, saavat automaattisesti korkeammat EVA-luvut kuin yritykset jotka sitovat enemmän pääomaa. 

 

2. Verrokkiarvostus kertoimia hyödyntäen

Verrokkiarvostuksen ajatuksena on suhteuttaa yrityksen arvo toisiin saman alan yrityksiin joiden valuaatiokerroin on tiedossa. Tämä tapahtuu laskemalla alla kuvattuja tunnuslukuja ja antamalla näille kertoimet sen mukaan, kuinka hyvä yritys on suhteessa muihin toimijoihin.

Esimerkki voisi olla vaikkapa tilitoimisto, joka usein arvioidaan  käyttökate- eli EBITDA-kertoimen avulla. Sitten etsitään verrokkeja, joiden arvo suhteessa käyttökatteeseen (eli EV/EBITDA, katsoi alla)) on tiedossa. Sen jälkeen  huomioidaan laadulliset tekijät, esimerkiksi digitaalisten prosessien käyttöaste, asiakkaiden digitaalisuuden taso, tiimin osaaminen jne. Mikäli laadulliset tekijät voidaan arvottaa korkealle (paljon osaamista ja hyvin hyödynnettyjä digitaalisia työkaluja), niin silloin EBITDA-kerroin on suurempi (esim. 5-7x) ja pienessä yhden hengen paperiasiakkaita palvelevassa firmassa kerroin taas on pienempi (esim. 2-5x). 

 

EV (Enterprise Value): Enterprise Value, eli ns. yrityksen kokonaisarvo,  tarkoittaa yrityksen kokonaisarvoa ottaen huomioon sen velat ja käteiset varat. Se lasketaan lisäämällä yrityksen markkina-arvo ja nettovelka. EV kuvastaa sitä hintaa, jolla sijoittajan tulisi ostaa koko yritys, mukaan lukien sen velat. Siitä käytetään myös sanaa velaton arvo vaikka siihen nimenomaan sisältyvät velat, siksi että se kertoo mitä maksaisi ostaa yritys velattomana, eli ostaa osakkeet ja maksaa velat pois, Tämä vastaa asuntokaupoista tunnettua termiä velaton myyntihinta.

EBITDA (Earnings Before Interest, Taxes, Depreciation, and Amortization): EBITDA on taloudellinen mittari, joka mittaa yrityksen tulosta ennen korkoja, veroja, poistoja ja arvonalentumisia. Luku siis antaa yhdenlaisen näkökulman käyttökatteeseen. Sitä käytetään usein yritysten suorituskyvyn ja arvonmäärityksen vertailuun, sekä on hyvin yleinen kerroin yrityksen arvoa laskettaessa.

 

Price to Book (P/B tai P/BV): Price to Book -suhde mittaa yrityksen osakekurssin suhdetta sen kirjanpitoarvoon eli omaan pääomaan. Luku antaa käsityksen siitä, kuinka paljon sijoittajat ovat valmiita maksamaan osakkeesta suhteessa siihen, kuinka paljon omaa pääomaa yrityksellä on. Luku on useimmiten käytössä pörssilistatuilla osakkeilla, joiden markkinahinta tiedetään. 

 

Arvo/X: ”Arvo/X” viittaa siihen, kuinka monta kertaa tietty arvomittari (X) menee yrityksen arvoon tai osakekurssiin nähden. Esimerkiksi ”P/E” tarkoittaisi arvo/tulos-lukua, joka mittaa osakekurssin suhdetta yhtiön osakekohtaiseen tulokseen (EPS).

 

3. Omaisuuserien arvonmääritys

Yrityksen omaisuudella on aina arvo. Arvo voi olla hyvin mitätön (esimerkiksi pienellä asiantuntijayrityksellä, jonka ainoat omistukset on kymmenen kannettavaa tietokonetta) tai arvo voi olla hyvin merkittävä (kuten valmistavan teollisuuden yrityksellä, jolla on paljon koneita ja kiinteistöjä). 

Yrityksen resurssien arvo voi myös vaihdella tilanteen mukaan. On tapauskohtaista kannattaako yrityksen resurssien arvo olla korkea vai matala. Kirjanpidossa resurssit voidaan haluta arvottaa mataliksi, jotta tarvitsee maksaa vähemmän veroja, tai korkeammiksi, jotta yrityksen oma pääoma saadaan pidettyä positiivisena. Yritysjärjestelytilanteessa ostaja todennäköisesti mieluummin arvottaisi resurssit matalamalle kuin myyjä. 

Yrityksellä voi olla aineettomia tai aineellisia omaisuuseriä. Aineelliset resurssit ovat fyysisiä, konkreettisia omaisuuseriä, joita yritys omistaa ja käyttää toimintansa tukemiseen. Näitä voivat olla esimerkiksi: kiinteistöt ja rakennukset, laitteet ja koneet, varastot, maa-alueet sekä muut konkreettiset resurssit. 

Aineettomat resurssit ovat sellaisia tekijöitä, jotka voivat luoda pitkäaikaista arvoa yritykselle ilman fyysistä olemassaoloa. Niiden tehokas hyödyntäminen voi antaa yritykselle kilpailuetua ja auttaa erottumaan markkinoilla. Näitä voivat olla esimerkiksi: brändi, asiakassopimukset, teknologinen osaaminen, tiimin osaaminen ja sen sitoutuneisuus, patentit jne. 

Seuraavaksi käymme läpi miten aineettomia ja aineellisia omaisuuseriä arvotetaan. 

 

A) Aineellisten resurssien arvonmääritys

Kolme tapaa arvottaa aineellisia resursseja: 

Markkinahinta: Aineellisten resurssien, kuten kiinteistöjen tai laitteiden, arvot voivat perustua niiden nykyiseen markkinahintaan. Tämä edellyttää, että vastaavia resursseja myydään julkisilla markkinoilla ja niiden hinta on saatavilla.

Kirjanpitoarvo: Kirjanpitoarvo voi olla lähtökohtana aineellisten resurssien arvostamisessa. Tämä voi kuitenkin vaatia tarkempaa arviointia esimerkiksi käyttöiän, kulumisen ja teknologisen vanhentumisen huomioon ottamiseksi.

Asiantuntija-arvio: Ulkopuoliset asiantuntijat, kuten kiinteistöarvioitsijat tai arviointiasiantuntijat, voivat tehdä tarkempia arvioita aineellisten resurssien arvosta huomioiden niiden tekniset ominaisuudet ja markkinatilanteen.

B) Aineettomien resurssien arvonmääritys

Neljä erilaista tapaa määrittää yrityksen aineettomien resurssien arvo:

Vertailukelpoiset liiketoimet: Aineettomien resurssien, kuten brändin tai patentin, arvo voi perustua vertailukelpoisiin liiketoimiin, joissa vastaavia resursseja on myyty tai lisensoitu. Tämä vaatii tietoa vastaavista kaupoista ja niiden hinnoista.

Tuottojen laskenta: Aineettomien resurssien arvo voi perustua niiden tuottamaan tai tuottamaan odotettuun lisäarvoon. Esimerkiksi brändiarvo voi perustua siihen, kuinka paljon se vaikuttaa yrityksen tuotteiden myyntiin ja asiakasuskollisuuteen; ja jatkuvien asiakassopimusten arvo onkin paljon helpompi arvioida. 

Kustannusperusteinen arvottaminen: Tämä lähestymistapa perustuu siihen, kuinka paljon aineeton resurssi maksaisi luoda tai hankkia uudelleen. Tämä voi sisältää esimerkiksi kehityskustannukset tai markkinointikustannukset. Usein myös tiimin arvoa voidaan arvioida rekrytointikustannusten perusteella. 

Tulevien kassavirtojen diskonttaus: Kuten mainitsin aiemmin, aineettomat resurssit voivat vaikuttaa yrityksen tuleviin kassavirtoihin. Tällöin niiden vaikutusta voidaan arvioida diskonttaamalla näitä kassavirtoja nykyarvoon.

 

 

4. Yhdistelmäarvostus

Useimmiten yrityksen arvo lasketaan yhdistelemällä erilaisia arvonmääritystekniikoita. Tämä on vahvasti yritys- ja toimialakohtaista, mutta usein on tärkeää huomioida vähintään tulevaisuuden kassavirrat sekä resurssien jälleenmyyntiarvo. 

• Tunne yrityksesi arvotekijät
• Ymmärrä vastapuolen valuaatiokriteerit

On myös mahdollista tehdä useita erilaisia valuaatiolaskelmia ja hyödyntää niitä eri yhteyksissä. Eri tilanteissa voi olla hyödyllistä käyttää erilaisia arvonmääritystekniikoita, mutta silloin pitää huomioida mahdolliset ristiriidat: miltä näyttää, jos uudelle sijoittajalle tarjotaan osuutta eri kriteerein, kuin nykyisten osakkaiden osakassopimuksiin on määritelty? 

Lisää voit lukea lataamalla PK-yrityksen arvon kasvattamisen käsikirjan tästä linkistä!

Haluatko kokeneen kumppanin PK-yrityksen arvonkasvatukseen? Ota yhteyttä alla olevalla lomakkeella!