Muut artikkelit

Miksi minä olen täällä – Ville Poikolainen

2.1.2022

Ville Poikolainen

On olemassa lyhyitä ja pitkiä tapoja kertoa henkilökohtaisia uratarinoita. Minusta tämä tarina on kertomisen arvoinen ja antaa sinulle oman versioni siitä, miten päädyin tänne. Jos haluat lukea lyhyemmän version, katso LinkedIn-profiilini!

Ville Poikolainen

”Niin kauas kuin mahdollista”

Kun meiltä kysyttiin peruskoulussa, minne haluaisimme lähteä luokkaretkelle, vastaukseni oli ”niin kauas kuin mahdollista”. En itse muista sanoneeni sitä, mutta niin äitini minulle on kertonut. Ja hän on todennäköisesti oikeassa, kuten aina.

Kun kasvoin metsurin perheessä yrittäjän poikana, minulla oli aina tunne, ettei yrittäminen sopisi minulle. Halusin työskennellä siisti puku ylläni sen sijaan, että taistelisin hirvikärpäsiä vastaan metsässä tai vaihtaisin sahan ketjuja 20 asteen pakkasessa keskellä yötä.

Näin ollen oli järkevää hakea kauppakorkeakouluun. Pääsin sisään Aalto-yliopiston Mikkelin kansainväliselle kampukselle. Mikkeli on vain tunnin ajomatkan päässä Pieksämäeltä, jossa vartuin, joten en ollut vielä päässyt ”niin kauas kuin mahdollista”. Kaikki professorit olivat kuitenkin ulkomailta, opiskelijayhteisö oli hyvin kansainvälinen ja ohjelma huokui kansainvälisyyttä. Päädyin suorittamaan kolme lukukautta ulkomailla: yhden Kanadassa, yhden Kiinassa ja yhden Ranskassa.

Halusin tehdä jotain konkreettista

Vaikka opiskelin kansainvälistä liiketoimintaa kandidaatin tutkinnon verran ja kansainvälisen markkinoinnin johtamista maisterin tutkinnon verran, minusta tuntui kuin minulta puuttuisi joitakin liiketoiminnan todellisia erityistaitoja – etenkin, kun ymmärsin, ettei markkinointi ollut se alue, jolle halusin erikoistua.

Halusin alkaa tehdä jotain konkreettista. Yrittäjyysyhteisöt alkoivat kukoistaa opiskeluaikanani ja olisivat voineet tarjota erinomaisen paikan alkaa tehdä jotain konkreettista, mutta en koskaan osallistunut niiden tapahtumiin. ”Olen nähnyt, mitä isäni on tehnyt yrittäjänä ja miten paljon hän on tehnyt töitä… en halua kulkea samanlaista polkua kuin hän.”

Onneksi olin valinnut maisterin tutkintoni ohjelman viisaasti. Toinen vuosi oli täynnä projekteja todellisilta asiakkailta, ja pian huomasin, että projekti- ja asiakastyö sopi minulle ja oli jotain, josta nautin. Todelliset tapaukset olivat kiehtovia ja todella muistuttivat konsultointia, joten päätin tutustua siihen.

Mitä ihmettä konsultointi oikein on? En tiennyt paljoakaan…

Muistan keskustelleeni erään liiketoimintaan suuntautuneen lapsuudenystäväni kanssa siitä, että olisi mahtavaa, jos minulla olisi oma yhden miehen konsultointiyritykseni aikuisena. Silloin pääsisi pistämään puvun ylleen, puhumaan ihmisille ja veloittamaan paljon rahaa tekemättä juuri yhtään mitään. Miten vaikeaa se voisi olla? Siinä oli suunnilleen kaikki, mitä tiesin ”konsultoinnista”.

En koskaan osallistunut minkään konsultointiyrityksen ekskursioihin enkä tiennyt, millaista se oli päivittäin. En edes tiennyt, mitä kuuluisa ”Big 4” tarkoitti. Työpaikan metsästäminen oli siis valtavan helppoa, kun tietämykseni koko alasta oli varsin rajallinen.

Google. ”Konsultointi, Helsinki”. ”Konsultointi, Tampere.” Sitten Finderiin. ”Konsultointi, Helsinki”. Ja sama uudelleen.

Pidin paljon kenties kahdesta tai kolmesta yrityksestä. Panostin hakemuksiini, hain ja pääsin joihinkin haastatteluihin. Yksi yritys, johon huomioni todella kiinnittyi, oli Magenta Advisory, jonka BearingPoint myöhemmin osti.

Minulla oli Magentan kavereiden kanssa neljä haastattelukierrosta, joista kaksi oli verkkohaastattelua Ranskasta viimeisten opintojeni aikana ja kaksi Helsingissä. Pidin todella keskustelemisesta heidän kaikkien kanssa ja arvostin aikaa ja vaivaa, jonka he panostivat haastatteluprosessiin. Minusta myös tuntui, että heidän pomonsa olisi mahtava johtaja. Olin kuitenkin henkisesti varautunut kieltävään vastaukseen.

Magenta Advisoryn kaverit olivat kuitenkin tekemässä jotakin siistiä, ja halusin mukaan. Brändäsin siis uuden hakemusvaiheen Magentan rekrytointiprotokollaan: ”Onnekkaan häviäjän hakemus, kierros numero 5”. Se oli siihen mennessä kenties tärkein koskaan kirjoittamani A4-paperi.

Miksi kirjoitin sen? Minulla oli tunne, että se saattaisi oikeasti toimia. Loppujen lopuksi, mitä minulla oli hävittävää? Muutaman viikon kuluttua sain puhelun, jossa minut toivotettiin tervetulleeksi liittymään Magenta Advisoryyn! Jos olen ymmärtänyt oikein, se on ainoa kerta, kun Magentan toimitusjohtaja on muuttanut alkuperäisen palkkauspäätöksensä sähköpostiviestin perusteella. Hän ei myöskään vaikuttanut katuvansa sitä. 

Kertooko tämä tarina jotakin merkityksellistä minusta? Se saattaa kertoa, että olen halukas tarttumaan haasteeseen, yritän olla ottamatta elämää tai itseäni liian vakavasti, yritän olla aito muille ja minulla kenties on rohkeutta kokeilla jotakin odottamatonta. Se saattaa kertoa jotakin sitkeydestä tai kirjallisista kielellisistä vahvuuksista tai kannustaa sinua seuraamaan vaistojasi. Voi myös olla, että naiivilla yliopistosta valmistuneella kaverilla kävi kerran todella hyvä tuuri. Haluan uskoa, että kyseessä oli muutakin kuin pelkkää onnea.

Mitä halusin tehdä, kun todella kasvaisin isoksi?

Oman juttuni löytäminen vei jonkin aikaa. Kun olin valmistumassa, kansainvälistyminen alkoi kiehtoa minua. Digitalisaatio oli ja on yhä siisti, kiinnostava ja tärkeä aihe, mutta kummastakaan niistä ei tullut omaa juttuani.

Aikani Magentalla vuodesta 2015 alkaen oli todella opettavaista. Kasvoin ihmisenä ja puntaroin henkilökohtaisia prioriteettejani ja kunnianhimojani. Mitä haluaisin tehdä, kun todella kasvaisin isoksi? Mikä voisi olla se oma juttuni? En halunnut yrittäjäksi, koska isäni teki niin paljon töitä. No, hän myös sai ihan kelpo hyötyjä yrityksestä. Koska työpäiväni eivät olleet lyhimmästä päästä, mutta hyödyt olivat rajalliset lyhyellä aikavälillä, aloin pohtia vaihtoehtoja.

Onnellinen Aamun tiimin jäsen

Ennen Aamun tiimiin hyppäämistä oli joitakin isoja kysymyksiä, jotka kaipasivat vastauksia. Halusinko jättää vakaan yrityksen ja selkeän henkilökohtaisen kasvun polun ja hypätä kasvavaan yritykseen, jossa on enemmän epävarmuustekijöitä? Katuisinko jotain?

Lopulta nämä kysymykset saivat nopeasti vastauksen keskusteltuani Aamun johtoryhmän jäsenten ja operatiivisen tiimin kanssa. Tässä ovat syyt siihen, miksi hyppäsin mukaan:

Ihmiset: Aamun tiimi on mahtava ryhmä erittäin taitavia ammattilaisia, jotka eivät ota itseään liian vakavasti. Se luo täydellisen ympäristön yritykselle menestyä. Mitä pienempi tiimi on, sitä tärkeämpää on, että kaikki tulevat toimeen keskenään, ja sen me teemme paremmin kuin hyvin.

Yrittäjyyttä aidoimmillaan: Aloin tulla entistä kiinnostuneemmaksi todellisesta yrittäjyydestä. Mikä olisikaan parempi tapa oppia ja imeä sitä itseeni kuin työskennellä heidän kanssaan?

Vakiokonsepti, Clarity ja jatkuvuus: Aamun tiimi oli tehnyt mahtavaa työtä Clarityn konseptin ja ohjelmiston yhdistämisessä, ennen kuin hyppäsin mukaan. Konseptin ytimessä on kuukausittainen yhteistyö asiakkaiden toimitusjohtajien kanssa, mikä mahdollistaa meidän seurata asiakkaidemme saavutusten vaikutuksia ja arvioida rooliamme heidän kasvussaan. Se todella muuttaa konsultoinnin yhteistyöksi.

Päivittäinen oppiminen: Koska työtaustani oli laaja aina eri toimialojen ja toimintojen strategisesta ja liiketoiminnan kehityksestä alkaen, pystyin tuomaan jotain Aamun työhön. Vastaavasti olen itse oppinut paljon yrittäjien ajattelutavoista ja haasteista, joita heidän on ratkaistava. Uusia aiheita ilmaantuu jatkuvasti, ja jos minulla ei ole ratkaisua valmiina, jollakin tiimissämme takuulla on tai joku tietää juuri sen puhelinnumeron, johon soittaa.

Siistien juttujen rakentaminen: Kun liityin, meillä oli valmiita asioita, kehitettävänä olevia asioita ja asioita, joita ei ollut olemassa. Kun kasvu jatkuu, asiat muuttuvat, mutta aina on vielä paljon tekemättä. Ja se on todellakin virkistävää!

Olen iloinen, että luotin vaistoihini

On mahtavaa pystyä todistamaan joitakin ensimmäisiä ajatuksiani vääriksi. En koskaan nähnyt itseäni yrittäjänä ennen kuin vasta suunnilleen vuonna 2018. Nyt olen kaiken aikaa lähestymässä yrittäjyyttä. Vaikka inhosinkin akateemista maailmaa, en olisi koskaan onnistunut Magentalla ilman kaikkia niitä teoreettisia kursseja.

Vaikka puvun pukeminen ylle tuntuikin tavoittelemisen arvoiselta, ne ovat kuitenkin vain vaatteita. Vaatteet eivät tee ideoista, ajatuksista tai toimista parempia. Konsultatiivinen työ on onneksi paljon muutakin kuin asiakkaiden laskuttamista siitä, että hieman puhuu. Yliopisto-opintojeni aikana minusta tuntui, että todellinen liiketoimintataito ja se varsinainen oma juttu puuttuivat taitovalikoimastani. Muutaman vuoden kuluessa toivon, että Clarity-konsepti (riippumatta siitä, miltä konsepti silloin näyttää) on se todellinen oma juttuni.

En olisi voinut olla tyytyväisempi tekemääni valintaan. Päätös liittyä Aamuun perustui vaistoon, sillä minusta tuntui, että Aamu voisi todella tulla joksikin paljon suuremmaksi yrityksenä. Olen varma, että tästä matkasta tulee hauskaa!

 

Mitä työtoverit sanovat Villestä?

  • Todellinen palvelija ja Alfred asiakkaidemme Batmaneille (toimitusjohtajille)! Nopea ajattelija ja pystyy yksinkertaistamaan, visualisoimaan ja viestimään monimutkaisimmatkin liiketoimintaongelmat tehokkaasti konsultointityökalupakkinsa avulla. Hänen intohimonaan on urheilu ja etenkin jääkiekko, ja hänen luonteensa on rento. :)

  • Villellä on positiivinen ”hoidetaan homma” -asenne 99 % ajasta. Hänen hiustyylistään kirjaimellisesti näkee, miten hyvin hän lepäsi edellisen yön.

  • En olisi yllättynyt, jos Aamu Partnersilla on Villen ansiosta jonakin päivänä palvelu nimeltä ”Strategian toteuttamisen yövuorot”.